sunnuntai, 19. marraskuu 2006

Harkittua kasvua ja arkielämän puutteita

Yleiskaava 2002 luo puitteita elämisen laadulle. Samalla ratkaistaan millaisessa Helsingissä asumme kahdenkymmenen vuoden päästä. Tavoitteena tulee olla kaiken ikäisten keskikokoinen Eurooppalainen suurkaupunki. Vihreintä ja kestävintä on, kun ihmisen ja ympäristön suojelu kulkevat käsikädessä yleiskaavoituksessakin. Sosiaalisten ja terveysvaikutusten arviointi tulee olla osana ympäristövaikutusten arviointiprosessia yleiskaavatyön jatkossa. Rakenteellisten ongelmien ennaltaehkäisy on aina halvempaa ja helpompaa kuin korjaaminen. Viihtyisän asuinalueen rakentaminen on pitkällä tähtäyksellä edullisempaa kuin epäviihtyisän ympäristön. Syy- ja seuraussuhteita nähdään parhaiten, jos kaavoituksessa eri hallintokunnat toimivat yhteistyössä ja lähikunnat pohtivat jopa kuntarajojen poistamista.

Pääkaupunkiseudulle kohdistuva asuin ja muu rakentamispaine edellyttävät, että ympäristöä ja maankäyttöä käsitellään laajana kokonaisuutena. Suuret ongelmat syntyvät, jos tarkastellaan vain yhtä osaongelmaa kerrallaan erillään kokonaisuudesta. Jos ajatellaan vain asuntotuotannon tarpeita, niin silloin unohtuu helposti palvelujen ja riittävien viher-, virkistys- ja liikunta-alueiden tarpeet. Pientalotonteista ja suurista perheasunnoista on huutava pula. Sopivalla kaavoituksella pientaloalueillakin päästään korkeisiin tehokkuuksiin. Monet haluavat asua pientalossa, vaikka pienelläkin tontilla. Ohjaamalla riittävästi kaavamääräyksin yhteisten alueiden sijoittamista lopputuloksena syntyy toimivia yhteisöjä ja kyliä keskelle kaupunkia.

Malmin lentokentän saaminen viihtyisään ekologisesti rakennettuun pientalovaltaiseen asumiskäyttöön niin, että nykyiset Malmin seudun keskeiset viheralueet jäävät ympäröimään sitä, on hyvä visio. Riittävät julkiset palvelut on turvattava alueella jo yleiskaavavaiheessa. Kerrostalorakentamista on jo lähistöllä riittävästi. Y-tontteja tulee jättää myös tulvien sukupolvien tarpeisiin. Itsestään selvänä pidän, että myös kopteritukikohta lähtee pois asutuksen mahdollistamiseksi.

Liikennemeluun liittyvät terveysriskit ovat koko ajan kasvamassa. Valtioneuvoston meluohjearvosuosituksia ei tule missään tilanteessa ylittää. Pientäkin asuntoa tulee voida tuulettaa ja viettää aikaa pihalla saamatta melusta terveysongelmia. Ruotsissa melurajoitukset ovat paljon Suomen suosituksiakin alhaisemmat! Tulevaisuuden riskinä ovat myös nykyiset GSM- ja tulevat uuden ajan kännyköiden tukiasemat säteilyineen. Olisi syytä jo yleiskaavoitusvaiheessa varata kaavamerkinnöin alueita, joihin tukiasemia ei saa asentaa (esim. koulut ja päiväkodit lähiympäristöineen)

Kantakaupunki on kivikaupunkia, mutta tarvitsee ranta-alueensa puistoikseen. Uudet asuin- ja työpaikka-alueet voidaan toteuttaa muilta toiminnoilta vapautuville alueille. Vuosaaren satamahankkeeseen on syytä suhtautua kriittisesti Uudisrakentamisen keskeiset kohteet ovat Jätkäsaari, Sompasaari. Laajasalon öljysatama ja Malmin lentokenttä. Mitä enemmän tiivistetään ja täydennysrakennetaan sitä enemmän on tarvetta säilyttää yhtenäisiä viheralueita virkistysalueina ja luonnon monimuotoisuuden suojeluun. Tämä on syytä muistaa myös Vantaanjoen laakson, Kapteenskan mäen ja Fallkullan alueen kaavoituksessa. Yhdyskuntarakenteen tiiviydessä on etunsa luontoalueiden säilymisen ja joukkoliikenteen kannalta. Lisääntyvä raideliikenne Espoon metroineen säästäisi suuria luontoalueita pääkaupunkiseudulla viheralueina. Yksityisautoilua lisäävään keskustatunneliin on turha rahaa upottaa. Uusi maankäyttö ja rakennuslaki edellyttää kaikelta kaavoitukselta laajaa ja jatkuvaa yhteydenpitoa asukkaiden, yhteisöjen, maanomistajien ja muiden osallisten kanssa. Se haastaa virkamiehet perustelemaan päätösehdotuksensa niin selkeäsanaisesti, että kuntalaiset voivat niitä arvioida ja osallistua keskusteluun.

Asuinalue, joka on hyvä lapsille on sitä myös vanhuksille. Raja tulee vastaan tiivistämisellekin. Jos vain autolla pääsee lähiviheralueelle, niin silloin ei enää ole kyse ekologisesti kestävästä kehityksestä. Liiallinen tiiviys voi luoda epäviihtyisyyttä. Lasten ja nuorten kuulemisprosessia kannattaa aktiivisesti kehittää ja heidät ottaa mukaan tulevaisuutensa suunnitteluun. Virkistysalueiden tulee säilyä lähellä asutusta ja yhtenäisinä laajoina kokonaisuuksina. Luonnonsuojelun halu herää elävistä arjen luontokokemuksista. Rakentamattoman luonnon puroja, ojia ja metsiköitä tarvitaan rakennettujen puistojen ja huolella suunniteltujen viheralueiden lisäksi. esim. meluisa , että siellä ei haluta asua, niin jossakin on suunnittelussa vikaa.

sunnuntai, 19. marraskuu 2006

Ajoissa puuttuminen tukee arkea

Ensinnäkin 2499 kiitosta äänestäjilleni! Tukea nuorten ja lapsiperheiden arkeen tarvitaan!. Joka päivä voi lehdistä lukea miksi. Lapsiin kohdistuvien palvelujen alibudjetointi tuottaa karua tulosta Subjektiivinen päivähoito-oikeus on ainoa, mitä lapsiperheiltä ei ole säästötalkoissa viety. Ilman sitä ei olisi kotihoidontukeakaan. Harva käyttää päivähoidon palveluja yli tarpeen. Maahanmuuttajataustaisen lapsen on suomen kielen oppimisen kannalta hyvä olla päivähoidossa ennen kouluikää. Paluu lamavuosien palvelutasoon tai päiväkotihenkilökunnan juoksuttaminen kesken päivän sijaiseksi toiseen päiväkotiin, ei ole päivähoitolain mukaista. Erityistukea tarvitsevan lapsen kuntoutus ei onnistu vähäisellä tai vaihtuvalla henkilöstöllä. Päivähoitoaikojen tarpeen mukaisuutta kannattaa edistää. Leikkipuistojen lakkauttamistakin on väläytelty, vaikka koululaisten iltapäivä- ja kesätoiminta on nyt jo enimmäkseen leikkipuistojen vähäisen henkilöstön varassa. Päivähoito on yhteisöllistä lapsen ja perheen tukemista. Lähipäiväkotien ja koulujen lakkauttamisuhka lisää perheiden epävarmuutta tulevaisuudesta.

Päivähoidon yksityistämiskeskustelu mietityttää. Ei yksityinen päivähoito ole sen halvempaa kuin kunnallinenkaan. Se voi valita lapsensa ja valitsee yleensä yli 3 -vuotiaita, mutta ei erityislapsia eikä ympärivuorokautista hoitoaikaa. Näin hinta saadaan pienemmäksi kuin kunnallisen hoidon laskennallinen keskihinta. Se on myös ideologinen valinta. Päätökset, jotka lisäävät yhteiskunnan kahtiajakoa, eivät ole sosiaalisesti kestäviä.

Uudetkin alueet Itä- ja Koillis-Helsingissä tarvitsevat päiväkotinsa ja koulunsa. Kouluverkkopäätöksiä tehdään huhtikuussa opetuslautakunnassa. Ainakin 1 – 4. –luokkien tulee olla lähellä kotia. Isommat oppilaat voivat kulkea pitemmälle. On kohtuutonta siirtää asukkaille jo luvattuja kouluhankkeita vuosilla eteenpäin Leasing-koulurakennuksia on saatavissa nopeastikin pienempiin koulutilatarpeisiin. Koulun jatkuvuuden tae on 300 – 600 oppilasta. Kaikkiin kouluihin on syytä rakentaa myös liikuntasali. Päiväkodin ja koulun yhdistelmiä nuorisotiloineen kannattaa käyttää suunnittelun pohjana. Kannattaa ottaa huomioon myös järjestöjen, harrasteryhmien ja työväenopiston tarpeet.

Arkeamme varjostaa myös reaaliajassa uutisoitu Irakin sota. Sodan arki vyöryy olohuoneisiimme ja myös lastemme arkeen. Tuleeko sota tänne? Kysyy moni lapsi. Kysymyksiä on paljon, mutta vastauksia vähän. Varmaa on, että ilman sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden lisäämistä maailman rauha ei etene. Viholliskuvien varassa toimiminen lisää sodan uhkaa kaikkialla. Rauhan työ alkaa kotoa ja lähiympäristöstä. Se ei ole helppoa, mutta mahdollista. Lasten ja nuorten tulevaisuuden takia on viisainta puuttua ajoissa. .”Rauhaan ei ole tietä. Rauha on tie!”
--------------------
Kirjoitus julkaistu:
Itä-Helsingin uutisissa 

sunnuntai, 19. marraskuu 2006

Arjen harmaudesta ratsastuksen hurmaan

Ensimmäinen lumisade pysäytti miettimään ja antoi samalla uutta tilaa hengittää. Hiljainen hetki kiireen keskellä: Mikä on oikeasti tärkeää? Mikä mättää ja vie iloa elämästä?

Jälkimmäiseen on helppo vastata heti. Kaupungin arvovalinnat rahan käytössä! Samaan aikaan, kun peruspalvelut ohenevat tai jätetään järjestöjen varaan, suunnitellaan stadionin kattamista, musiikkitaloa ja hurrataan lämmitetyn Aleksin valmistumista. Vaikuttavuuslaskelmat ovat jääneet. Sosiaali-, opetus-, terveys- ja nuorisotoimen säästöjen tuomia ongelmia ei nähdä. Erityisesti ennaltaehkäisevästä työstä karsinta ihmetyttää.

Organisaatiokomitean ajatus suurentaa koulujen luokkakokoja maksimiinsa, sotii kaikkien lasten, nuorten ja erityistä tukea tarvitsevien tarpeita vastaan. Koululuokkien ilma ei riitä. Tuolien ja pulpettien ergonomia on usein kyseenalainen. Käyttöastemeininki ei edistä oppimista. Varhainen puuttuminen on käymässä yhä vaikeammaksi ja myöhäinen puuttumien yhä kalliimmaksi. Opettajien palkkapotista ja täydennyskoulutuksesta leikkaaminen syö opettajien motivaatiota olla töissä Helsingissä. Onneksi lasten ja nuorten vanhemmat ovat heränneet lastensa edunvalvojina ja vastustavat lyhytnäköisiä säästöjä. Kunnollisiin ja luotettaviin peruspalveluihin panostaminen on tärkeää. Veroja voidaan korottaa, jos sillä taataan peruspalvelujen saatavuus ja laatu.

Viime aikoina julkisuudessa on syystäkin esitetty huolestuneita kannanottoja lasten ja nuorten pahoinvoinnista yhteiskunnassamme. Turvallisen lapsuuden luomiseen pitää suunnata enemmän voimavaroja.

Ensimmäisten ikävuosien pysyvät vuorovaikutus- ja kiintymyssuhteet ovat perusedellytys lapsen tasapainoiselle kasvulle ja kehitykselle. On hyvä muistaa, että ”Ihmisen tärkein tehtävä on omien lastensa kasvattaminen" Siihen tarvitaan myös yhteiskunnan tuki ja arvonanto.

Mättämislistani kärjessä on myös asumisen hinta Helsingissä! Kun 1980-luvun kolmiosta Malmilla pyydetään miljoonaa mummon markkaa, niin ei ole ihme että lapsiperheet äänestävät jaloillaan. Kun Hitas-asuntojen hinnat seuraavat markkinahintoja, niin perheasunnot Helsingissä karkaavat yhä kauemmaksi lapsiperheiltä. Ja lapsiperheet yhä kauemmaksi Helsingistä.

Kaiken keskellä mietin: Mikä auttaa jaksamaan ja voimaannuttaa arjessa? Vastauksia löytyykin onneksi:. Hevosharrastus oman tyttöni kanssa on yhden nuoruuden unelmani toteutumista. Puolipidäte, irtipäästäminen, ratsastuksen hurma ja villi laukka.
Ja vielä lisää:: Lasten kanssa oleminen, oppilas joka jakaa luottamuksella elämäänsä.. Karaokeinnoitus ja laulamisen ilo. Puhelu omalta isältä Tunne hetkeen keskittymisestä ja läsnäolosta.. Lumisade.. Nämä auttavat jaksamaan arjessa äitinä ja erityisopettajana myös politiikan usein epäinhimillisessä menossa.. Ja ehkä tärkein arjen tuki, pitkän päivän illassa, on oman lapsen katse ja luottavainen kuiskaus:” Äiti, laula mulle unilaulu. Silitä mut uneen!”

sunnuntai, 19. marraskuu 2006

Matapupu

Koillisen sosiaali- ja terveystoimen budjettiesitys on jälleen alimitoitettu. Alueellamme käytetään enemmän kunnallisia palveluja kuin muilla alueilla keskimäärin. Terveyspuolella olisikin syytä ottaa palvelujen käyttöaste mittariksi vanhuksien lukumäärän painottuvan indeksikertoimen sijasta, jotta lääkärille pääsy Koillis-Helsingissä nopeutuisi.

Omaishoidon tuki ja vammaisten palvelut ovat myös rimaa hipoen budjetoitu. Kuitenkin myös koillishelsinkiläisillä tulee olla samat oikeudet näihin tukiin kuin muittenkin suurpiirienkin alueilla asuvilla koko vuoden ajan.

Kuka uskoo, että lapsivaltaisella Koillis-Helsingin alueella haetaan vähemmän päivähoitopaikkoja kuin kaupungissa keskimäärin? Kuitenkin jaostolle esitettiin tätä. Yksittäisten jaoston jäsenten on vaikeaa tietää totuutta tarpeesta ellei virkamies sitä kerro. Alibudjetoitu päivähoito tuottaa lisäpaineita lopettaa vanhojen alueiden päiväkoteja, jotta uusia voidaan uusille alueille perustaa. Oikein mitoitettu päivähoidon budjetti ei tuottaisi kohtuutonta painetta lopettaa toimivia päiväkoteja alueilla (esim. Vilja Ylä-Malmilla), jossa lapsien määrä on uusimman tilaston mukaan onkin kasvussa. Päivähoidon alimitoitettu budjetti ei voi olla vaikuttamatta myös vakituisten sijaisten palkkaamiseen ja ryhmämuotoisen iltapäivätoiminnan järjestämiseen. Onko Koillis-Helsingissä enää yhtään tavallisten lasten iltapäivätoiminta ryhmää missään päiväkodissa? Tarvetta ainakin olisi, jos vain tiloja löytyy koulun lähistöltä tai koulusta. Sosiaali- ja opetus-toimen yhteistyötä tarvitaan enemmän jatkossa iltapäivätoiminnan järjestämisessä. Leikkipuistoverkosto ei ole kattava eikä riittävä tuki läheskään kaikille tavallisille pienille koululaisille viitenä päivänä viikossa koulupäivän pituisen ajan verran. Vapaaehtoisjärjestöjen varaan ei voida 7 -8 -vuotiaiden puolipäivähoitoa jättää.

Valtuusto hyväksyi onneksi budjettikäsittelyssään seuraavanlaisen ponsiesitykseni: Kaupunginvaltuusto edellyttää, että syrjäytymiskierteen ehkäisemiseksi vuorotyössä käyvien yksinhuoltajien 1-2 -luokkalaisille järjestetään tarpeen niin ehdottomasti vaatiessa ilta-, yö- ja viikonloppuhoitoa ympärivuorokautisessa päiväkodissa tai muulla sopivalla tavalla. Kuka hyvänsä lapsi oireilee, jos joutuu toistuvasti olemaan iltoja ja öitäkin yksin. Jos koululaisten iltapäivät olisivat turvallisia ja osittain ohjattuja, niin huumeongelman rahoitustarve pienenisi olennaisesti. Pahaolon itselääkitykseen olisi vähemmän syytä.

sunnuntai, 19. marraskuu 2006

Unelmia toteuttamassa

Matkustaminen ja opiskelu ovat aina olleet intohimoni. Tutustuminen uusiin paikkoihin, kulttuureihin ja ihmisiin. Tapoihin ajatella. Heinäkuussa sain mahdollisuuden yhdistää matkustaminen ja opiskelu. Olin oppimaan oppimisen taitojen kansainvälisessä konferenssissa Seattlessa USA:ssa kertomassa Helsingin kouluissa tapahtuvasta kehityksestä ja oppimassa ajattelutaitojen ohjausta erityisopettajan työtäni varten. Joitakin vuosia sitten en olisi millään uskonut, että saan olla yhtenä pääluennoitsijana kansainvälisessä psykologien ja opettajien tutkijakonferenssissa. Kuitenkin näin kävi.

Tapasin eri puolelta maailmaa uusia ihmisiä, joilla on samoja kiinnostuksen alueita. Ihanaa. Sain uuden chileläisen ystävän naisesta, joka on elävänä esimerkkinä itsensä ja muiden kunnioittamisesta sekä lämmön antamisesta. Esittelykierroksella hän sanoi kaikille vieraille ihmisille tulleensa ennen kaikkea nauttimaan heidän ystävyydestään. Mikä elämän asenne! Virheistäkin voi oppia. Mallista oppii parhaiten. Niin lapsi kuin aikuinen.

Vanhemmat ovat lapsensa ensimmäiset kasvun tukijat. Kun miettii elämäänsä myönteisesti vaikuttavaa ihmistä ja sitä mikä hänessä vaikuttaa eniten? Lämpö, kuunteleminen vai kunnioitus? Opettajana ja äitinä haluan tukea lapsieni ja oppilaideni hyvää itsetuntemusta.. Itseluottamus on itsekunnioitusta ja positiivista uskomusta itsestä ja kyvystään kohdata haasteet. Silloin uskaltaa ottaa riskejä oppia ilman että pelkää epäonnistumista. Muistot itsestä onnistumistilanteissa antavat voimia, silloin kun ei tunne itseään varmaksi. Virheet eivät pelota, kun niitä voi miettiä rauhassa tai yhdessä.

Opettajan ammatti on tuntemattomaan tulevaisuuteen kasvattamista. Tulevaisuus riippuu sitä, miten tämän päivän lapset oppivat ajattelemaan hyvin ja kriittisesti eikä vain tiettyä koetta tai ylioppilaskirjoituksia varten. Mitä opettaja puhuu, ei ole niin olennaista, kuin se mitä oppilas ajattelee. Lämmin vuorovaikutus lapsen kanssa on tärkeintä niin kotona kuin koulussa.

Elämä on yllätyksellinen Pääsin yllättäen unelmieni Alaskaan. Kohtasin ihania ihmisiä, joiden kanssa sain jakaa niin karaokelaulamista kuin intiaanien eilisen arkea. Vaikeissa luonnonolosuhteissa tärkeintä oli että jokaisella oli paikka ja tehtävä yhteisössään. Arjesta selviämiseen antoi voimaa kuulumisen ja arvostetuksi tulemisen tunne. Alaskan intiaanin viisaudesta on opittavaa tämän päivän Suomeenkin.

Yksinhuoltajan arki ei aina hymyilytä, mutta tänä kesänä sain yltäkylläisesti lämpöä ja arvostusta. Niillä elän pahankin päivän yli. Lentäessäni vesitasolla Alaskan lumisten vuorten ja turkoosin sinisten jäätiköiden yläpuolella, tajusin, että kaikki on mahdollista. Unelmat toteutuvat. Se herätti kiitollisuuden tunteen. Kiitollisuuden tunne tekee pehmeäksi, joustavammaksi. Ja näkee ihmisissä heidän hyvät puolensa ja mahdollisuutensa. Unelmat voivat toteutua. Tänäänkin. Täällä.