Yleiskaava 2002 luo puitteita elämisen laadulle. Samalla ratkaistaan millaisessa Helsingissä asumme kahdenkymmenen vuoden päästä. Tavoitteena tulee olla kaiken ikäisten keskikokoinen Eurooppalainen suurkaupunki. Vihreintä ja kestävintä on, kun ihmisen ja ympäristön suojelu kulkevat käsikädessä yleiskaavoituksessakin. Sosiaalisten ja terveysvaikutusten arviointi tulee olla osana ympäristövaikutusten arviointiprosessia yleiskaavatyön jatkossa. Rakenteellisten ongelmien ennaltaehkäisy on aina halvempaa ja helpompaa kuin korjaaminen. Viihtyisän asuinalueen rakentaminen on pitkällä tähtäyksellä edullisempaa kuin epäviihtyisän ympäristön. Syy- ja seuraussuhteita nähdään parhaiten, jos kaavoituksessa eri hallintokunnat toimivat yhteistyössä ja lähikunnat pohtivat jopa kuntarajojen poistamista.

Pääkaupunkiseudulle kohdistuva asuin ja muu rakentamispaine edellyttävät, että ympäristöä ja maankäyttöä käsitellään laajana kokonaisuutena. Suuret ongelmat syntyvät, jos tarkastellaan vain yhtä osaongelmaa kerrallaan erillään kokonaisuudesta. Jos ajatellaan vain asuntotuotannon tarpeita, niin silloin unohtuu helposti palvelujen ja riittävien viher-, virkistys- ja liikunta-alueiden tarpeet. Pientalotonteista ja suurista perheasunnoista on huutava pula. Sopivalla kaavoituksella pientaloalueillakin päästään korkeisiin tehokkuuksiin. Monet haluavat asua pientalossa, vaikka pienelläkin tontilla. Ohjaamalla riittävästi kaavamääräyksin yhteisten alueiden sijoittamista lopputuloksena syntyy toimivia yhteisöjä ja kyliä keskelle kaupunkia.

Malmin lentokentän saaminen viihtyisään ekologisesti rakennettuun pientalovaltaiseen asumiskäyttöön niin, että nykyiset Malmin seudun keskeiset viheralueet jäävät ympäröimään sitä, on hyvä visio. Riittävät julkiset palvelut on turvattava alueella jo yleiskaavavaiheessa. Kerrostalorakentamista on jo lähistöllä riittävästi. Y-tontteja tulee jättää myös tulvien sukupolvien tarpeisiin. Itsestään selvänä pidän, että myös kopteritukikohta lähtee pois asutuksen mahdollistamiseksi.

Liikennemeluun liittyvät terveysriskit ovat koko ajan kasvamassa. Valtioneuvoston meluohjearvosuosituksia ei tule missään tilanteessa ylittää. Pientäkin asuntoa tulee voida tuulettaa ja viettää aikaa pihalla saamatta melusta terveysongelmia. Ruotsissa melurajoitukset ovat paljon Suomen suosituksiakin alhaisemmat! Tulevaisuuden riskinä ovat myös nykyiset GSM- ja tulevat uuden ajan kännyköiden tukiasemat säteilyineen. Olisi syytä jo yleiskaavoitusvaiheessa varata kaavamerkinnöin alueita, joihin tukiasemia ei saa asentaa (esim. koulut ja päiväkodit lähiympäristöineen)

Kantakaupunki on kivikaupunkia, mutta tarvitsee ranta-alueensa puistoikseen. Uudet asuin- ja työpaikka-alueet voidaan toteuttaa muilta toiminnoilta vapautuville alueille. Vuosaaren satamahankkeeseen on syytä suhtautua kriittisesti Uudisrakentamisen keskeiset kohteet ovat Jätkäsaari, Sompasaari. Laajasalon öljysatama ja Malmin lentokenttä. Mitä enemmän tiivistetään ja täydennysrakennetaan sitä enemmän on tarvetta säilyttää yhtenäisiä viheralueita virkistysalueina ja luonnon monimuotoisuuden suojeluun. Tämä on syytä muistaa myös Vantaanjoen laakson, Kapteenskan mäen ja Fallkullan alueen kaavoituksessa. Yhdyskuntarakenteen tiiviydessä on etunsa luontoalueiden säilymisen ja joukkoliikenteen kannalta. Lisääntyvä raideliikenne Espoon metroineen säästäisi suuria luontoalueita pääkaupunkiseudulla viheralueina. Yksityisautoilua lisäävään keskustatunneliin on turha rahaa upottaa. Uusi maankäyttö ja rakennuslaki edellyttää kaikelta kaavoitukselta laajaa ja jatkuvaa yhteydenpitoa asukkaiden, yhteisöjen, maanomistajien ja muiden osallisten kanssa. Se haastaa virkamiehet perustelemaan päätösehdotuksensa niin selkeäsanaisesti, että kuntalaiset voivat niitä arvioida ja osallistua keskusteluun.