Iltapäivätoimintalaki tulee voimaan 1.8.2004. Lain hengen mukaista on, että kaikille 1.- 2. -luokkalaisille tätä toimintaa tarpeenmukaisesti järjestetään. Totuus on toisenlainen. Tällä hetkellä Helsingistä puuttuu yli 1100 toimintapaikkaa. Syksyllä tilanne ei ole helpottumassa. Suurin paikkavaje on Koillis- ja Itä-Helsingissä. Pelkästään iltapäivätoiminta ei edes riitä vuorotyöläisten lapsille eikä varsinkaan yksinhuoltajien lapsille, jos äiti on sairaanhoitaja tai ravintolatyössä.
Ruotsin mallin mukainen, koululaisen subjektiivinen oikeus tarpeenmukaisen iltapäivätoimintaan, on monen haave. Nyt tarvitaan korvamerkityt rahat iltapäivätoimintaan selkeästi budjetoituina kullekin järjestävälle hallintokunnalle. Haluan haastaa seurakunnan päiväkerho ja varhaisnuorisotyön osallistumaan nykyistä laajemmin asian tilan parantamiseksi. On jo kiire. Sosiaali-, opetus- ja nuorisotoimi voisivat kukin palkata yhden koulutetun ohjaajan/ ala-aste ja järjestää seurakuntien ja järjestöjen kanssa yhteistyössä riittävän ja tarpeenmukaisen toiminnan. Jos tähän ei ole varaa, niin mihin sitten on?
Toivon rauhallista kesää myös pienten koululaisten vanhemmille – että jo ennen kesää lapsen iltapäivähoitopaikka olisi syksyksi tiedossa. Minulla ei ole. Missä iltapäivätoimintaryhmät ovat kunnossa myös tokaluokkalaisille? Haluan muuttaa sinne heti.
Irja Askola on kiteyttänyt lapsuuden huolenpidon merkityksen kansakunnalle:
”Eikö
suomalaisen kilpailukyvyn takaaminen edellytä että opettelee lukemaan
myös niitä tekstiviestejä, joita lapset olemuksellaan lähettävät? Eikö
tulevaisuuteen investoiminen edellytä edes välttävää kuullun
ymmärtämisessä myös siinä kielessä, jota seuraava aikuispolvi
jokeltelee laulaa, kiroilee, kuiskaa tai huutaa kodeissamme,
kouluissamme ja kaduilla?
Eikö kansallinen elinvoimaisuutemme nouse lapsista, jotka ihollaankin muistavat:
Minua ymmärrettiin, minua kuunneltiin, minut otettiin todesta”
--------------------
Kirjoitus julkaistu: Valtuutetun palsta Helsingin Uutiset 21.5.2004
Kommentit